Ukrainan sota saattaa olla käännekohdassa. Saudi-Arabiassa käytyjen korkean tason neuvottelujen jälkeen Kiova on hyväksynyt Washingtonin ehdottaman 30 päivän väliaikaisen tulitauon. Vastauksena Yhdysvallat on jatkanut sotilasavun ja tiedustelutiedon jakamista, mikä muuttaa konfliktin dynamiikkaa jälleen kerran. Vaikka ehdotus asettaa Venäjän vastauspaineen alle, huolena on, että se saattaa vain jäädyttää rintamalinjat ilman varsinaista sodan ratkaisua.

Näiden tapahtumien keskellä yksi kysymys pysyy avoimena: mikä rooli Turkilla on pitkän aikavälin rauhanprosessin muovaamisessa?

Toisin kuin länsimaat, jotka ovat ottaneet tiukan linjan Moskovaa vastaan, Turkki on asemoitunut pragmaattiseksi välittäjäksi, tasapainoillen suhteittensa kanssa sekä Venäjään että länteen.

Tämä strategia ei ole uusi—Ankara on pitkään pyrkinyt hyödyntämään geopoliittista asemaansa alueellisen vakauden ylläpitämiseksi ja strategisen autonomiansa vahvistamiseksi. Nyt, kun rauhanneuvottelut ovat saamassa pontta, Turkin diplomaattinen ja sotilaallinen vaikutusvalta saattaa olla ratkaisevaa kestävän ratkaisun saavuttamisessa.

Välittäjä idän ja lännen välillä

Konfliktin alusta lähtien Turkki on kävellyt varovasti diplomaattisella nuoralla. NATO:n jäsenenä se on tuominnut Venäjän hyökkäyksen ja vahvistanut Ukrainan oikeuden alueelliseen koskemattomuuteen.

Samalla se on kieltäytynyt asettamasta pakotteita Moskovalle, säilyttäen kauppa- ja turvallisuusdialogin Venäjän kanssa. Tämä kaksijakoinen lähestymistapa mahdollisti Turkin toimimisen varhaisissa tulitaukoneuvotteluissa, jotka pidettiin Istanbulissa vuonna 2022, sekä elintärkeän Mustanmeren viljasopimuksen välittämisen maailmanlaajuisten ruokapulien lievittämiseksi.

Vaikka jännitteet ovat kasvaneet, presidentti Recep Tayyip Erdoğan on pysynyt vakaana vuoropuhelun puolestapuhujana. Ulkoministeri Hakan Fidan on hiljattain korostanut Ankaran halukkuutta isännöidä uusia rauhanneuvotteluja, mikä alleviivaa Turkin sitoutumista oikeudenmukaisen ja kestävän rauhan saavuttamiseen.

Tämä linjaus sopii yhteen Ankaran laajemman ulkopolitiikan kanssa—estää eskalaatio, joka voisi horjuttaa Mustanmeren aluetta, mikä olisi suora turvallisuusuhka Turkille itselleen.

Geopoliittiset motiivit

Vaikka rauha on Turkin välityspyrkimysten päätavoite, myös strategiset intressit ovat pelissä. Pitkittynyt sota Ukrainassa voisi häiritä alueellisia kauppareittejä, vaikuttaa energiatoimituksiin ja syventää taloudellista epävarmuutta.

Lisäksi, jos konflikti eskaloituisi suoraksi yhteenotoksi Venäjän ja NATO:n välillä, Turkki joutuisi yhä vaikeampaan asemaan. Pysymällä avoimena sekä Moskovalle että Kiovalle Ankara varmistaa, että sillä on vaikutusvaltaa tulevissa turvallisuusneuvotteluissa.

Turkin kriittinen rooli korostui entisestään hiljattain Lontoossa järjestetyssä Euroopan turvallisuushuippukokouksessa. Toisin kuin perinteiset EU-maat, jotka ovat olleet linjassa Washingtonin lähestymistavan kanssa, Turkin mukanaolo korosti sen erityistä asemaa sillanrakentajana länsimaisten turvallisuuskehysten ja laajempien Euraasian intressien välillä.

Vaikka jotkut eurooppalaiset johtajat ovat edelleen epäröiviä Turkin EU-jäsenyyden suhteen, toiset, kuten Puolan pääministeri Donald Tusk, tapasivat presidentti Erdoğanin 12. maaliskuuta keskustellakseen alueellisesta vakaudesta.

Lisäksi NATO:n pääsihteeri Mark Rutte on kehottanut EU:ta parantamaan suhteitaan Turkkiin, korostaen tarvetta vahvistaa kollektiivista turvallisuutta ja puolustuskykyjä muuttuvan Yhdysvaltain politiikan keskellä.

Turkin NATO-dynamiikka

Turkki on syvästi juurtunut NATO:n turvallisuusarkkitehtuuriin. Yhdysvaltain politiikan ennakoimattomuus—erityisesti hallintojen vaihtuessa—on saanut eurooppalaiset johtajat arvioimaan uudelleen strategisia riippuvuuksiaan. Vain muutama päivä sitten Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin horjuva kanta NATO-sitoumuksiin herätti epäilyksiä Washingtonin luotettavuudesta, mikä vahvisti Euroopan tarvetta kehittää itsenäisiä turvallisuusrakenteita. Tässä yhteydessä Turkin vahva sotilaallinen kapasiteetti tekee siitä korvaamattoman turvallisuuskumppanin.

Samalla Ankara on harjoittanut itsevarmempaa puolustuspolitiikkaa, investoiden kotimaiseen sotilasteknologiaan ja laajentaen vaikutusvaltaansa keskeisillä konfliktialueilla.

Sen lennokkiteollisuus on ollut keskeisessä roolissa Ukrainan puolustuksessa, kun taas sen kasvava merivoimien läsnäolo korostaa sen kiinnostusta Mustanmeren turvallisuuden ylläpitämiseen.

Tulevaisuuden näkymät

Yhdysvaltojen ollessa jälleen mukana diplomaattisesti ja tulitauko pöydällä, Turkin on nyt päätettävä, miten se vahvistaa rooliaan rauhanponnistelujen seuraavassa vaiheessa.

Jos Venäjä hyväksyy ehdotuksen, Ankara voisi toimia takaajana, varmistaen ehtojen noudattamisen ja neuvotellen lisää luottamusta rakentavia toimenpiteitä. Jos Moskova kuitenkin hylkää tarjouksen, Turkin vaikutusvalta saattaa joutua koetukselle sen navigoidessa kasvavien paineiden välillä NATO-liittolaisilta ja Venäjän taloussuhteiden suunnalta.

Välittömän tulitauon lisäksi Ankara tavoittelee myös pitkän aikavälin hyötyjä. Vastineeksi diplomaattisista ponnisteluistaan Turkki voisi painostaa EU:ta aloittamaan uudelleen jäsenyysneuvottelut, vaatia myönnytyksiä viisumivapaasta matkustamisesta Turkin kansalaisille ja pyrkiä päivittämään tullisopimuksensa unionin kanssa.

Ottaen huomioon sen roolin Euroopan turvallisuuden muovaamisessa, se voisi myös vaatia suurempaa tunnustusta asemastaan NATO:n strategisessa kehyksessä.

Riippumatta siitä, pitääkö tulitauko, Ankaran diplomaattiset taktiikat varmistavat, että se pysyy keskiössä sodanjälkeisen järjestyksen muovaamisessa. Sen kyky säilyttää strateginen autonomia samalla tasapainottaen suhteita sekä NATO-liittolaisiin että Venäjään vahvistaa sen asemaa korvaamattomana toimijana globaalissa diplomatiassa.